Lontoon
ihmisvilinän jälkeen mieli kaipasi lepoa. Sopivasti kuvioon laskeutui myös
Sampon työpaikan tarjoama auton käyttömahdollisuus. Valitettavasti (onneksi)
vain Sampolla on oikeus istua ratin takana. Minä kartturoin sujuvasti myös
vasemmalta puolelta autoa! Vähitellen myös kuski on tottunut vääränpuoleiseen
autoiluun. Pomon terveiset Sampolle olivat: "Stay left, look right. Good
luck."
 |
| Peak District, close to Snake pass |
Vaikka hyvä
suunnitelma on aina kaiken a ja o, ovat viimeisimmät reissut suuntautuneet
lähinnä sinne, minne auton nokka on lauantai-aamuna näyttänyt. Ainakin
ensimmisestä Peak Districtille suuntautuneesta reissusta opimme, että
jonkinlainen ajatus kannattanee olla, missä ne katsomisen arvoiset maisemat
lymyilee. Lisäksi paikallisilta työkavereilta kannattaa kysyä reissuvinkit jo
ennen auton rattiin tarttumista.
 |
| Solomon's Temple in Buxton |
Aloitimme
päivän pysähtymällä pieneen kyläpahaseen aamiaiselle. Nyt oli ensimmäinen
mahdollisuus testata kunnon Full English Breakfast ja otimme haasteen vastaan.
Aamiainen oli oikein täyttävä ja mainio, lukuun ottamatta lautaselle viimeisenä
iskettyä eltaantuneessa rasvassa uppopaistettua paahtoleivän palasta. Aamiaisen
aiheuttamaa morkkista yritettiin sitten karistella kiipeämällä parille
kukkulalle. Buxtonissa kukkulalle oli pystytetty torni. Snake Passin
läheisyydessä olimme juuri kivunneet harjanteen laelle, kun huomasimme
harjanteen takaa laaksoa lähestyvän sadepilven. Ennätimme juuri ja juuri alas
kukkulalta, kiikkerän sillan yli ja tiheän kuusimetsän läpi autolle, kunnes
sadekuuro osui kohdalle. Ajelimme siis vuorten yli pilvessä. Olihan sekin
aikamoista maisemaa!
 |
| Late Lammas kanervikossa |
Tuoreilla
auton omistajilla (leesaajilla) oli mennä hämmästyksen sormi ihmetyksen suuhun,
kun modernin Audin öljyvalo alkoi palaa. Olisin halunnut ikuistaa vähintään
lankomiestä varten kuvan siitä, kun kaksi diplomi-insinööriä pohti auton
konepelti auki huoltoaseman lipan alla, missä on modernin Audin öljytikku.
Diplomi-insinöörille epätavalliseen tyyliin luimme kuitenkin ohjekirjaa ja
selviydyimme tilanteesta, vieläpä jatkuvasta kaatosateesta huolimatta. (BTW, öljy tarkastetaan digitaalisesti, ei tikulla)
 |
| Late Lammas ottaa lepiä |
 |
| Southgate |
Viime
lauantaina lähdimme öljytankki täytettynä suunnistamaan kohti etelä-Walesiä.
Aamulla olisi ehkä kuitenkin kannattanut tupla-varmistaa, minkä niemen nokasta
googlen matkavinkit olivat löytyneet. Ajeltuamme jo viitisen tuntia ja
ihasteltuamme aivan tuurilla tielle osuneet kauniit Southgaten rantajyrkänteet ja Tinternin historiallisen juna-aseman, huomasimme olevamme väärällä niemimaalla. Nopea
suunnan muutos ja auto kiidätti meidät jälleen lahtien ja niemien ympäri Pembrokeshiren
niemelle.
 |
| Iltakävelyllä majatalolta Penallyssa |
Vaikka aloitimme majapaikan etsinnän olevinaan ajoissa viiden aikaan,
alkoi aurinko jo painua matalalle, kun ihastuttava puutarhan ympäröimä Guest House vihdoin ilmeistyi kohdalle. Isäntä vinkkasi, että 200 m kävelymatkan
päässä pihasta laskeutuu cliffit, jos niitä kerran olimme tulleet katsomaan.
Jätimme repun huoneeseen ja reippailimme vielä iltakävelylle peltojen poikki.
Eikä isäntä valehdellut (paitsi ehkä siitä 200 metristä). Ilta-auringossa
kylpevä Caldeyn saari avautui keskellä turkoosia merta ja rannikon jyrkänteet
luolineen olivat henkeä salpaavat. Taidettiin siis viimein päätyä oikealle
rannikolle!
 |
| Etualalla Sampo, taka-alalla Caldey Island |
Lähdimme
vielä etsimään iltaruokaa läheiseen Tenbyn taajamaan.
”We’re still gonna head to the city to get something to eat”
“To the city? Then it’s gonna be a long way for you”
Eli siis
lähdimme etsimään illallista Tenbyn kylästä. Googlen vinkit
suosittelivat tarkastamaan Tenbyn satama-altaan ja olihan se valtavan soma!
Varsinkin laskuveden aikaan, kun venereppanat retkottivat mikä minnekin
suuntaan. Satamaa ympäröivät välimerelliset pastellisävyiset talot ja lämpimän
syysillan ansiosta tunnelma oli muutenkin välimerellinen: lämmin, kostea ja
meren tuoksuinen.
 |
| Kun vaan ei olis vastaantulijoita |
Illallisen
kanssa meinasi käydä kehnommin, sillä moni ravintola ilmoitti sulkevansa
keittiön jo yhdeksältä! Mitä se semmoinen nyt oikein on.. Lopulta saatiin
oikein terveellinen illallinen, joka sisälsi paljon brietä ja tyydyttymättömiä
rasvahappoja. Päivän ankara suunnistus ja rankka työviikko vaati veronsa jo
aikaisin illalla, joten olimme seuraavana aamuna täysin tavoistamme poiketen ensimmäisinä Guest
Housen aamiaispöydässä. Rouvan valmistama full breakfast ei onneksi sisältänyt
uppopaistettua leipää eikä onnistunut edes kaikessa pekonisuudessaan ja
makkaraisuudessaan aiheuttamaan ähkyä.
 |
| Pembrokeshiren cliffeillä |
Majatalon pihasta startatessamme kello
näytti yhdeksää, mikä tuntui ennen kuulumattomalta. Totesin vielä leikilläni,
että ”Nyt kun lähdetään näin aikaisin, luuhataan kaikissa mahdollisissa niemen
nokissa ja huomataan, että kello on kohta kaksi eikä vieläkään olla nähty sitä
kalliosiltaa”. Ennuste ei olisi voinut paljon paremmin osua kohdalleen.
Koska heti
ensimmäisen Cliff-kohteen parkkipaikalla perittiin £5 parkkimaksu, halusimme
kävellä rantaviivaa pitkin koko rahan edestä. Lisäksi pienen ajomatkan päässä
seuraavan niemen nokan takana lymysi kallion koloon keski-ajalla väkerretty
kappeli. Kappelia enemmän paikalla kiinnostivat lukuisat kiipeilyporukat ja
melkein innostuimme lajista ihan vain kiipeilijöiden touhuja vierestä
seuraamalla.
Nautimme
iltapäiväteen Bosherstonin ainoassa kuppilassa, missä hinta-laatu suhde oli enemmän
kohdillaan kuin yhdessäkään Nottinghamin tai Lontoon teehuoneessa (tai sitten
arvostelukykyämme hämärsi hirveä nälkä sekä auringonpaahteinen terassi).
 |
| Cave into the Cauldron ulkoapäin |
Iltapäivän
viimeisenä pysäkkinä ajoimme seuraaville jyrkänteille ihmettelemään miten kallio oli
muovannut nimenkin mukaisesti siltaa muistuttavan kaaren kallioilta suoraan
mereen. Rantaa seuraamalla satuimme myös hurjan Cave into the Cauldronin kohdalle, missä pystysuorat kallioseinämät muodostivat kuin täydelliset linnanmuurit, jotka ympäröivät meriallasta. Jyrkänteen reunan yli kurkkiessamme näimme noin 50 metriä alapuolellamme kaksi hyljettä! Kierrettyämme katselemaan luolaa ulkopuolelta päin, tuli vielä yksi hylje lisää seuraamme. Oli hassua seurata möhkälemäisen hylkeen sulavaa liikettä kirkkaan veden läpi 40-50 metrin korkeudesta yläpuolelta.
Hylkeet jättivät meille melko nopeasti hyvästit ja me pääsimme aloittamaan
yli 5 tuntisen ajomatkan halki vihreiden nummien, kukkuloiden, kylien ja
kaupunkien ja lukuisten lehmien, hevosten ja lampaiden laidunten läpi kotiin.
Hullunkuriselta
on tuntunut, kuinka monet kasvot Britannialla on. Kanervien peittämillä
rinteillä pää pilvessä ei voi ymmärtää olevansa samassa maassa kuin Lontoon
Westminsterin metroaseman turistipaljoudessa saati Tenbyn yöllisen etelän
rantalomakohteen tunnelmassa. Hieno maa josta ei kannata tehdä johtopäätöksiä
liian heppoisesti! Katsotaan millaisia maisemia sattuu matkan varrelle ensi viikonloppuna, kun lähdemme viettämään ensimmäistä hääpäivää Skotlantiin!
 |
| The Green Bridge of Wales |