Vanhoja hirsi-savimökkejä tönötti enemmän tai vähemmän kallellaan vanhan kaupungin jokaisessa kadunkulmassa. Vanhoissa mökeissä on kyllä omat haasteensa sijoittua nykyaikaan: parissa liikkeessä, joissa käytiin, Sampo ei pystynyt kulkemaan pää pystyssä ollenkaan.
Shakespearen syntymäkoti on kaupungin päänähtävyys ja me unohdettiin poseerata talon edessä! Moni muu turisti kyllä muisti näin toimia. Matkan päätarkoitukseksi muodostuikin siis nauttia syksyn iltapäiväauringosta soman kaupungin arkkitehtuuria ja Avon-jokivartta ihastellen. Iltapäiväkahveilla maisteltiin ensimmäistä kertaa brittikaivosmiesten ikiaikaista työlounasta, eli Cornish Pastrya. Voitaikinakuori kätki sisäänsä täyden lounaan, eli perunaa ja lihakastiketta. Hämmentävää, mutta on varmaan toiminut hiilikaivoksen syövereissä mainiosti.
Tunnelma Nottinghamin poikamies-boksissa on kovin odottava. Minulla on enää jäljellä pari työpäivää, läksiäislounas työkavereiden kanssa ja keskiviikko on tarkoitus pyhittää matkustamiselle. Sitä ennen nautitaan vielä Sampon työkavereiden kanssa vietetyn railakkaan illan aiheuttamasta rauhallisesta lauantaitunnelmasta ja huomenna suunnataan päiväseltään Liverpooliin katselemaan satama-allasta, josta Titanic lähti ensimmäiselle ja viimeiselle matkalleen.
Ja jonkun kai pitäisi pakata nuo kuusi eteisessä lojuvaa matkalaukkua. Luulisi olevan helppo duuni kun ovat kuitenkin toimittaneet jo lipaston ja vaatekaapin virkaa siinä viimeiset 3 kuukautta.
 |
| Shakespearin vaimokkeen, Anne Hathawayn, kesämökki. Kuvan henkilö ei meidän tavoin kai halunnut maksaa sisäänpääsymaksua... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti