Me vuokrasimme viikonlopuksi auton ja aiomme muistella joukostamme poistuneita Rheinin ja Moselin varrella. Tämä matka saa toimia myös jonkinlaisena valmistujaismatkana, sillä tästä päivästä eteenpäin osoitteessamme asuu yksi Aalto-yliopistosta valmistunut Diplomi-insinööri!
tiistai 29. lokakuuta 2013
Jatkuvaa lomailua
Ennen muuttoamme tutkailimme tietysti Wikipediasta vähän faktoja tulevasta asuinseudusta. Wikipedian mukaan asuinalueellamme Nordrhein-Westfalenissa on jopa saksalaisen mittapuun mukaan todella paljon kansallisia vapaapäiviä. Yksi näistä sattuu taas tämän viikon perjantaille, kun on Allerheiligen eli ikäänkuin pyhäinmiestenpäivä.
Minä yritin nohevana tyttönä iskeä tästä työkaverin kanssa juttua, että "mitäs kivaa on nyt suunnitelmissa, kun on pitkä viikonloppu". No, ilmeisesti Saksassa tänä päivänä on tarkoitus hiljentyä muistelemaan jo joukostamme poistuneita, joten juttukaverinikin oli lähdössä perheensä kanssa äitinsä tykö muistelemaan isävainajaa..... Meni sekin small-talk ihan putkeen.
Me vuokrasimme viikonlopuksi auton ja aiomme muistella joukostamme poistuneita Rheinin ja Moselin varrella. Tämä matka saa toimia myös jonkinlaisena valmistujaismatkana, sillä tästä päivästä eteenpäin osoitteessamme asuu yksi Aalto-yliopistosta valmistunut Diplomi-insinööri!
Me vuokrasimme viikonlopuksi auton ja aiomme muistella joukostamme poistuneita Rheinin ja Moselin varrella. Tämä matka saa toimia myös jonkinlaisena valmistujaismatkana, sillä tästä päivästä eteenpäin osoitteessamme asuu yksi Aalto-yliopistosta valmistunut Diplomi-insinööri!
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Shopping Paradise Köln
 |
| Lähti lapasesta |
Lauantaina hurautimme junalla n. 20 min matkan Kölniin. Ensin opeteltiin ostamaan viimeiselle pysäkkivälille oikea junalippu. Sampo oli aiemmat 3 reissua ajellut sujuvasti omalla työmatkalipullaan, kun kukaan ei ollut kertonut, että Köln kuuluu kokonaan omaan lippusysteemiinsä. Ihmismäärä sekä junassa että kaupungissa yllätti. Ilmeisesti, kun maanosassa asuu 17,8 miljoonaa ihmistä, niitä ihmisiä sitten riittää vähän joka kolkalle.
Ensimmäisenä tietysti ihasteltiin Kölnin tuomiokirkkoa jokusen muun turistin seurassa. Myös turistien määrä yllätti, näin keskellä syksyä! Valitettavasti Dom on niin valtavan suuri, ettei sen kokoa ja näköä juurelta oikein edes hahmota.
Sampo oli jo aiemmin hehkuttanut, miten kiva shoppailukaupunki Köln on. Enpä olisi osannut arvata, kuinka oikeassa rakas aviomieheni olikaan! Ja miten olikaan sattunut niin sopivasti, että olin muutossa karsinut erityisesti vaatekaappien sisältöä aika rankalla kädellä. Lucky me. Viime viikkoiset +2C säät ovat saaneet minut huolestumaan talvitakin puutteesta. Nyt kun takki löytyi, on elohopea pysytellyt turvallisesti 15 asteen paremmalla puolella.
 |
| Kölsch ja Wurstsalat |
Rankan ostostelun päätteeksi istahdimme terassille (+17C) nauttimaan parit hyvin ansaitut Kölschit ja vähän apetta. Samalla ihastelimme sosiaalisesta mediasta kuvia Suomen hohtavista hangista. Emme kuitenkaan nokittaneet.
Erityismaininnan saanee Sampon onnistunut ruokavalinta Wurstsalat. Ruokailija kuvaili annostaan sanoilla "lauantaimakkaraa, suolakurkkua ja hillosipulia...sanovat tätä salaatiksi!?" (Mies)Tarjoilijan ei tarvinnut edes ruokia pöytään tuodessaan kysyä, miten päin annokset mahtoivat mennä: "Relativ einfach..."
Sunnuntaina Sampo lennähti Sveitsiin Losanneen ja opiskelee siellä maailman kuulussa johtajuusinstituutissa lauantai-iltaan saakka. Minä nautiskelen lämpimistä säistä. Lounaalla tarkenee vielä hyvin istua terassilla ja iltalenkille pitkähihaiset ovat liikaa. Eilen +22C lämpötilan kruunasi vielä illalla huima ukkonen ja rankkasade. Ja siis nyt toimii netti! Muttei wi-fi.. Ja koska kotikoneen ethernet-kaapeli-slotti ei toimi ja työkoneesta on estetty kaikki henkilökohtaiset videopuhelumahdollisuudet, seuranani on edelleen vain saksaksi dubatut primetime ohjelmat, kuten Die Simpsons!
Alles gute,
Emppu
perjantai 18. lokakuuta 2013
I (jääpala) Düsseldorf
Heti ensimmäisistä päivistä lähtien on ollut hurja halu oppia kulkemaan uudessa kotikaupungissa. Tutkimusretket ovat osoittaneet, että Düsseldorf on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Niin suuri, että kaikkea tapahtuu ja elämää riittää, mutta kuitenkin niin pieni, että kaupungissa voi kuvitella oppivansa suunnistamaan melko nopeasti. Julkisten verkko toimii todella näppärästi. Linjoja ei ole liikaa, eli itselle sopivat linjat on oppinut melko nopeasti, ja vaihtoajat eivät ole mitenkään liian pitkiä. Joku karman laki vaan liittyy siihen, että aina kun astuu ostoskeskuksesta ulos, näkee oman ratikan lähtevän juuri pysäkiltä..
 |
| Kotikatu, Rethelstraße |
Kaikki häälahjat saapuivat muutossa ehjänä perille! Nyt kun on saatu asunto aikalailla mallilleen ja kaikki tavarat paikoilleen, on voitu aloittaa uuden keittiön ja häälahjojen testailu! Tehtiin siis mummon ja ukon lahjoittamassa maailmankaikkeuden hienoimmassa padassa gulassia. Lisäksi salaattikulho ja -ottimet ovat lisänneet elämänlaatuamme huomattavasti!
 |
| Königs allee (aka Kö) |
Viime lauantaina kerettiin jo ensimmäistä kertaa shoppailemaan kuuluisalle Königs alleelle. Kadulla on valitettavan harvassa ne liikkeet, joihin oikeasti raaskii astua sisään. Sieltä kun löytyy Tiffanys ja Cartier (jotka tiedän vaan siitä Diamonds are a girl's best friend -biisistä..) Mutta vaikka liikkeisiin ei sisälle pääsisikään, voi aina ihastella kaunista Rheinin jäännettä Kö:n keskellä.
Sen verran on vielä alkuinnostusta havaittavissa, että toimistolla istuminen tuottaa pieniä vaikeuksia. Tekisi vaan mieli päästä tutkimaan kaupunkia enemmän ja enemmän! Tässä lopuksi vielä kuva, jonka nappasin eilen toimistohuoneeni ikkunasta. Tv-torni seisoo sadesäässä sumun keskellä, kuten tänäänkin. Kuvassa näkyy vasemmalla maailmanpyörä! Esimerkiksi tätä maailmanpyörää, ja sitä miksi se siihen yhtäkkiä toissapäivänä ilmestyi, pitäisi ennättää tutkimaan vähän lähempää! Ja huomenna aviomieheni (nyt jo myös Düsseldorfin kirjojen mukaan!!) on luvannut viedä minut Kölniin!
ps. kotinetti ei toimi vieläkään.. Jos ei se tänä iltana ole kunnossa, olen ensi viikolla hätää kärsimässä, kun Sampo on koko viikon työreissussa...! Uhkana siis, että ensi viikon ainoa viihdyke on saksaksi dubattu Big Bang Theory...:D
tiistai 15. lokakuuta 2013
Tarina sohvasta
En olisi ikinä arvannut olevani näin sohvariippuvainen ihminen, mutta viime viikot ovat osoittaneet, että vaikka ilman sänkyä eläminen on epämukavaa, ilman sohvaa eläminen on lähes sietämätöntä!
Aloitimme sohvaetsinnät välittömästi, kun minun lentoni laskeutui. Tästä on siis jo yli kaksi viikkoa. Melko pian sohvaliikkeissä asioituamme meille selvisi, että sohvien toimitusaika on 6-8 viikkoa. Sama päti myös IKEA-sohviin, jos vaikka olisi sattunut niin ikävästi että tahtomaamme kangasvaihtoehtoa tai mallia ei varastosta löytyisi. (eikä IKEA-sohva muutenkaan ollut toivomuslistan kärjessä...)
Sohvaetsintöihin tuskastuneena kirjoitin epätoivoisena googleen "sofa düsseldorf" ja ensimmäisenä hakutuloksena tuli ebayssä yksityishenkilön myymä käytetty IKEAn kulmasohva. Sampo oli Suomessa työmatkalla ja kerkesi hädintuskin sen verran vilkaista puhelinta, että hyväksyi sohvan. Asian hoitaminen (saksaksi) jäi kuitenkin minun tehtäväkseni. Asiahan eteni ihan mukavasti niin pitkään kun viestittelyä käytiin sähköpostitse. Koin kauhunsekaisia hetkiä työpaikalla, kun yhtäkkiä saksalainen numero vilkkui puhelimennäytöllä. Ensimmäinen kokonaan saksankielinen puhelinkeskusteluni käsitteli siis aihealueita sohvan nouto ja katseleminen, erilaiset aikamääreet ja autottomuus. Ilmeisesti yhteisymmärrys löytyi ja sunnuntaina pääsimme viimein toteamaan sohvan hyväksi.
Sampon tehtäväksi jäi kuljetuksen järjestäminen. Ensimmäinen ajatushan oli kantaa sohva kotiin, se kun oli alle kilometrin päässä meiltä! Lopulta Sampon googlailun tuloksena löytyi netistä tavarataksi, joka 23€ hinnalla kuljetti sohvan ovelta ovelle. Mieletön palvelu!
Aika pian sohvan perinpohjaisen imuroinnin ja pienen vasaroinnin jälkeen totesimme, että edellinen sohvan omistaja saattoi olla tupakoitsija. Suuntasimme siis naapurin kemppariin etsimään jonkinlaista hajunsyöjää. Puteleita löytyi jos jonkinlaisia ja lopulta päädyimme siihen, joka tuoksui vähiten ruusunkukkasille ja vaniljalle.
Lopulta siis sohvattomuudessa tuskallisinta oli se ilta, kun sohva kutsuvan ja pehmeän näköisenä möllötti olohuoneen nurkassa, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen vielä olevan suihkutetusta raikastinaineesta märkä! Was für ein Pech!
Nettihän meillä ei vieläkään kotona toimi, joten erinäiset pikkupuuhat, kuten lentolippujen hankkiminen jouluksi kotiin, on vielä tekemättä. Kun viimein saimme (oikeat) postilaatikon avaimet vuokranantajalta, nettimodeemin saapumisilmoitus oli kerennyt jo vanhentua! Sampo reippaana poikana oli hoitanut nettitilauksen ensitilassa asunnon saatuamme, mutta nettiyhtiö olikin liian tehokas ja lähetti samantien modeemin postiin. Saksalainen posti tehokkuudessaan säilyttää pakettia vain 7 päivää, joten modeemimme oli lähtenyt takaisin nettiyhtiölle. Nyt, saatuamme modeemin uutena pakettina ja noudettuamme sen postista (ajallaan), saimme nettiyhtiöltä kirjeen, että "toimittamamme modeemi on palautunut meille". Liekö tämä syynä siihen, ettei modeemi vieläkään kaikista vilkutteluistaan huolimatta suostu vilkuttamaan sitä "online" -valoa...
Yhteydenotot siis vaikka tekstiviestillä tai kirjekyyhkyllä! Skype ei vielä toimi...
Kaikesta avautumisesta huolimatta kaikki on sujunut todella mallikkaasti ja kotiutuminen Düsseldorfiin on käynyt todella nopeasti. Siitä ovat pitäneet huolen ainakin kotikadun 5 leipomoa ja yksi konditoria.
Aloitimme sohvaetsinnät välittömästi, kun minun lentoni laskeutui. Tästä on siis jo yli kaksi viikkoa. Melko pian sohvaliikkeissä asioituamme meille selvisi, että sohvien toimitusaika on 6-8 viikkoa. Sama päti myös IKEA-sohviin, jos vaikka olisi sattunut niin ikävästi että tahtomaamme kangasvaihtoehtoa tai mallia ei varastosta löytyisi. (eikä IKEA-sohva muutenkaan ollut toivomuslistan kärjessä...)
Sohvaetsintöihin tuskastuneena kirjoitin epätoivoisena googleen "sofa düsseldorf" ja ensimmäisenä hakutuloksena tuli ebayssä yksityishenkilön myymä käytetty IKEAn kulmasohva. Sampo oli Suomessa työmatkalla ja kerkesi hädintuskin sen verran vilkaista puhelinta, että hyväksyi sohvan. Asian hoitaminen (saksaksi) jäi kuitenkin minun tehtäväkseni. Asiahan eteni ihan mukavasti niin pitkään kun viestittelyä käytiin sähköpostitse. Koin kauhunsekaisia hetkiä työpaikalla, kun yhtäkkiä saksalainen numero vilkkui puhelimennäytöllä. Ensimmäinen kokonaan saksankielinen puhelinkeskusteluni käsitteli siis aihealueita sohvan nouto ja katseleminen, erilaiset aikamääreet ja autottomuus. Ilmeisesti yhteisymmärrys löytyi ja sunnuntaina pääsimme viimein toteamaan sohvan hyväksi.
Sampon tehtäväksi jäi kuljetuksen järjestäminen. Ensimmäinen ajatushan oli kantaa sohva kotiin, se kun oli alle kilometrin päässä meiltä! Lopulta Sampon googlailun tuloksena löytyi netistä tavarataksi, joka 23€ hinnalla kuljetti sohvan ovelta ovelle. Mieletön palvelu!
Aika pian sohvan perinpohjaisen imuroinnin ja pienen vasaroinnin jälkeen totesimme, että edellinen sohvan omistaja saattoi olla tupakoitsija. Suuntasimme siis naapurin kemppariin etsimään jonkinlaista hajunsyöjää. Puteleita löytyi jos jonkinlaisia ja lopulta päädyimme siihen, joka tuoksui vähiten ruusunkukkasille ja vaniljalle.
Lopulta siis sohvattomuudessa tuskallisinta oli se ilta, kun sohva kutsuvan ja pehmeän näköisenä möllötti olohuoneen nurkassa, mutta lähempi tarkastelu osoitti sen vielä olevan suihkutetusta raikastinaineesta märkä! Was für ein Pech!
Nettihän meillä ei vieläkään kotona toimi, joten erinäiset pikkupuuhat, kuten lentolippujen hankkiminen jouluksi kotiin, on vielä tekemättä. Kun viimein saimme (oikeat) postilaatikon avaimet vuokranantajalta, nettimodeemin saapumisilmoitus oli kerennyt jo vanhentua! Sampo reippaana poikana oli hoitanut nettitilauksen ensitilassa asunnon saatuamme, mutta nettiyhtiö olikin liian tehokas ja lähetti samantien modeemin postiin. Saksalainen posti tehokkuudessaan säilyttää pakettia vain 7 päivää, joten modeemimme oli lähtenyt takaisin nettiyhtiölle. Nyt, saatuamme modeemin uutena pakettina ja noudettuamme sen postista (ajallaan), saimme nettiyhtiöltä kirjeen, että "toimittamamme modeemi on palautunut meille". Liekö tämä syynä siihen, ettei modeemi vieläkään kaikista vilkutteluistaan huolimatta suostu vilkuttamaan sitä "online" -valoa...
Yhteydenotot siis vaikka tekstiviestillä tai kirjekyyhkyllä! Skype ei vielä toimi...
Kaikesta avautumisesta huolimatta kaikki on sujunut todella mallikkaasti ja kotiutuminen Düsseldorfiin on käynyt todella nopeasti. Siitä ovat pitäneet huolen ainakin kotikadun 5 leipomoa ja yksi konditoria.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Suuri muutto
Sampo kysyi minulta maaliskuussa, mihin paikkakunnille hakisi Stora Enson trainee-ohjelmaan.
"Laitanko tänne Varkaus vai Mönchengladbach?"
"Missä se semmoinen Mönchengladbach edes on..?"
"Aika lähellä Düsseldorfia." [nopea google streetview -sessio]
"No laita nyt mieluummin se kuin Varkaus."
Jatkossa valitsen sanani tarkemmin.
Kun miettii taaksepäin kuluneita kolmea kuukautta, alkaa harmittaa, että blogin ennättää aloittaa vasta nyt. Kaikista täytetyistä lomakkeista ja selvitetyistä asioista olisi ollut hyvä pitää päiväkirjaa ihan vaan jo oman mielenterveyden kannalta. Näin jälkeenpäin kun miettii kaikkea muuton eteen nähtyä vaivaa, se ei tunnu suureltakaan ponnistukselta, vaikka tosiasiassa työtunteja on varmasti kertynyt paljon (liikaa).
Sampo on toki jo kaksi kuukautta pedannut paikkaa meille Düsseldorfiin. Väliaikaisesta asunnostaan käsin Sampo kiersi vähintään parisenkymmentä asuntonäyttöä, avasi pankkitilin, opetteli hankkimaan matkakortin ja ilmoittautui kaupungin asukkaaksi. Nyt minä vain seuraan kuuliaisesti perässä, kun Sampo johdattaa minut virastosta virastoon hoitamaan noita samoja asioita.
Ja nyt meillä on ihana asunto Düsseltalin ja Pempelfortin välimaastosta. Osoite on: Rethelstrasse 152, 40237 Düsseldorf, Germany. Olimme sunnuntaiaamuna klo 8:00 ottamassa muuttokuormaa vastaan kahden. Kuorma purettiin autosta kadulle ja vilkutettiin FlowerTrucksin Timpalle heipat. Suurin epätoivon hetki koettiin jossain näillä main. Olimme kahden kantamassa laatikoita ja kalusteita (onneksi vain) ensimmäiseen kerrokseen asuntoomme, eikä kadun varressa pummien ihmeteltävänä ollut tavara-röykkiö tuntunut pienenevän millään. Muuttoapuja oli toki pyydetty, mutta syysflunssa riepottelee ihmisiä täällä Saksassakin.
Laatikoiden purku aloitettiin välittömästi. Eniten aikaa vei kuitenkin lauantaina IKEAsta täsmäostetun makuuhuoneen lipaston kasaaminen. Muuttopuuhat piti lopettaa illalla kahdeksan aikaan pimeän laskeutuessa asuntoon. Ensimmäiset valaisimet saatiin hankittua vasta eilen töiden jälkeen.
Nettiä emme ole vielä saaneet kotiin, sillä vuokranantaja ei ole toimittanut meille postilaatikon avainta. Voimme vain nähdä postilaatikossa köllöttelevän nettisopimuksen, mutta emme saa kirjettä ulos. Minun puhelinliittymän paperit Sampo sai noukittua postilaatikosta grillipihtien ja paistinlastan avulla. Minut tavoittaa siis Suomen numeron lisäksi numerosta: +49 176 816 939 07.
Jos sunnuntaina ehkä koettiinkin pieniä epätoivon hetkiä, niin maanantaiaamu valkeni kirkkaampana. Löysin ensiyrittämällä WSP Deutschlandin Düsseldorfin toimistolle julkisilla ja minut otettiin oikein sydämellisesti vastaan. Olin pelännyt, ettei kukaan täällä edes osaisi odottaa tuloani, mutta olikin positiivinen yllätys huomata kaikkien jo tietävän, kuka olen: "aaaah, du bist Emilia". Kaikki tietotekniikka toimii ja töiden tekeminen Suomeen onnistuu samalla tavalla kuin jos istuisin Heikkiläntiellä. Toki pienenä kehitysaskeleena se, että huoneeni ikkunasta näkyy Heikkiläntien liikenneympyrän sijaan Rhein ja Düsseldorfin tv-torni. Saksaa sönkkään työkavereille vaikka väkisin. Onneksi savolaisen puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle.
Torstaina täällä vietetään Saksan yhdistymisen vuosipäivää, eli kansallista vapaapäivää. Meidän molempien toimistot ovat myös perjantaina suljettuja, joten saamme kipeästi kaivattuja "asunnon kuntoonsaattamis"-päiviä. Ainakin sohvan ja sängyn metsästys jatkuu.
Liebe Grüsse,
Emppu
"Laitanko tänne Varkaus vai Mönchengladbach?"
"Missä se semmoinen Mönchengladbach edes on..?"
"Aika lähellä Düsseldorfia." [nopea google streetview -sessio]
"No laita nyt mieluummin se kuin Varkaus."
Jatkossa valitsen sanani tarkemmin.
Kun miettii taaksepäin kuluneita kolmea kuukautta, alkaa harmittaa, että blogin ennättää aloittaa vasta nyt. Kaikista täytetyistä lomakkeista ja selvitetyistä asioista olisi ollut hyvä pitää päiväkirjaa ihan vaan jo oman mielenterveyden kannalta. Näin jälkeenpäin kun miettii kaikkea muuton eteen nähtyä vaivaa, se ei tunnu suureltakaan ponnistukselta, vaikka tosiasiassa työtunteja on varmasti kertynyt paljon (liikaa).
Sampo on toki jo kaksi kuukautta pedannut paikkaa meille Düsseldorfiin. Väliaikaisesta asunnostaan käsin Sampo kiersi vähintään parisenkymmentä asuntonäyttöä, avasi pankkitilin, opetteli hankkimaan matkakortin ja ilmoittautui kaupungin asukkaaksi. Nyt minä vain seuraan kuuliaisesti perässä, kun Sampo johdattaa minut virastosta virastoon hoitamaan noita samoja asioita.
Ja nyt meillä on ihana asunto Düsseltalin ja Pempelfortin välimaastosta. Osoite on: Rethelstrasse 152, 40237 Düsseldorf, Germany. Olimme sunnuntaiaamuna klo 8:00 ottamassa muuttokuormaa vastaan kahden. Kuorma purettiin autosta kadulle ja vilkutettiin FlowerTrucksin Timpalle heipat. Suurin epätoivon hetki koettiin jossain näillä main. Olimme kahden kantamassa laatikoita ja kalusteita (onneksi vain) ensimmäiseen kerrokseen asuntoomme, eikä kadun varressa pummien ihmeteltävänä ollut tavara-röykkiö tuntunut pienenevän millään. Muuttoapuja oli toki pyydetty, mutta syysflunssa riepottelee ihmisiä täällä Saksassakin.
Laatikoiden purku aloitettiin välittömästi. Eniten aikaa vei kuitenkin lauantaina IKEAsta täsmäostetun makuuhuoneen lipaston kasaaminen. Muuttopuuhat piti lopettaa illalla kahdeksan aikaan pimeän laskeutuessa asuntoon. Ensimmäiset valaisimet saatiin hankittua vasta eilen töiden jälkeen.
Nettiä emme ole vielä saaneet kotiin, sillä vuokranantaja ei ole toimittanut meille postilaatikon avainta. Voimme vain nähdä postilaatikossa köllöttelevän nettisopimuksen, mutta emme saa kirjettä ulos. Minun puhelinliittymän paperit Sampo sai noukittua postilaatikosta grillipihtien ja paistinlastan avulla. Minut tavoittaa siis Suomen numeron lisäksi numerosta: +49 176 816 939 07.
Jos sunnuntaina ehkä koettiinkin pieniä epätoivon hetkiä, niin maanantaiaamu valkeni kirkkaampana. Löysin ensiyrittämällä WSP Deutschlandin Düsseldorfin toimistolle julkisilla ja minut otettiin oikein sydämellisesti vastaan. Olin pelännyt, ettei kukaan täällä edes osaisi odottaa tuloani, mutta olikin positiivinen yllätys huomata kaikkien jo tietävän, kuka olen: "aaaah, du bist Emilia". Kaikki tietotekniikka toimii ja töiden tekeminen Suomeen onnistuu samalla tavalla kuin jos istuisin Heikkiläntiellä. Toki pienenä kehitysaskeleena se, että huoneeni ikkunasta näkyy Heikkiläntien liikenneympyrän sijaan Rhein ja Düsseldorfin tv-torni. Saksaa sönkkään työkavereille vaikka väkisin. Onneksi savolaisen puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle.
Torstaina täällä vietetään Saksan yhdistymisen vuosipäivää, eli kansallista vapaapäivää. Meidän molempien toimistot ovat myös perjantaina suljettuja, joten saamme kipeästi kaivattuja "asunnon kuntoonsaattamis"-päiviä. Ainakin sohvan ja sängyn metsästys jatkuu.
Liebe Grüsse,
Emppu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)