4 x Holland

Roermondin kanaali

Saksa on suomalaiselle hirvittävän mukava maa asua, mutta olemme silti löytäneet uuden suosikkimaan. Asiat on sopivasti järjestyksessä ja kohdallaan, kuten Saksassakin, mutta toisaalta nipotusta ja tiukkapipoisuutta on huomattavasti vähemmän. Onneksi kyseinen alava maa on niin lyhyen matkan päässä, että junalla tai autolla pääsee nauttimaan helposti ja nopeasti avoimemmasta ilmapiiristä.

Roermondin tori

Ensimmäiseksi tutustuimme aivan rajan takana lymyilevään Roermondiin, joka syleili meitä kesäisen kauniilla auringonpaisteellaan maaliskuun lopulla. Roermondin suuri nähtävyys on kaupungin keskustan tuntumassa oleva valtava design-outlet-kylä. Ennakko-odotuksena oli joutua johonkin Ideaparkin tyyliseen ostoskeskukseen, mutta kyseessä olikin kirjaimellisesti kylä. Liikkeet oli rakennettu somien pikkutalojen näköisesti omaksi kaupunkikeskustakseen, jota ympäröi valtavat parkkialueet, jonne saksalaiset voivat kurvata bussilasteittain sunnuntaisin, kun Saksassa kaikki kaupankäynti viettää pyhäpäivää.

Rouvan massakausi jatkuu

Kaupungin keskusta oli valtavan soma ja +20 lämpötila ei ainakaan vähentänyt kaupungin viehättävyyttä. Torilla auringonpaisteessa kahvia juodessa tuli ihan sellainen olo kuin olisi keski-euroopassa lomalla. Välillä tuntuu unohtuvan se, että ihan oma arkikin on nykyään keski-euroopassa. Jostain syystä kotikulmat alkaa kovin nopeasti tuntua kotikulmilta, ja eksotiikka kaikkoaa. Onneksi ei tarvitse tehdä muuta kuin siirtyä naapurikaupunkiin, niin johan tuntuu eksoottiselta!

Reissun tietysti kruunasi se, että pääsimme elokuviin! Ilman dubbausta, alkuperäiskielellä!  Oscareita kahminut 12 years a slave herätti kovasti ajatuksia, joten yöllinen kotimatka autobahnaa pitkin Mikon laina-autolla huristellessa taittui kuin huomaamatta.

Huhtikuun alussa saatiin Pena pikavisiitille, joka suijui hyvin syöden ja Düsseldorfin nähtävyyksiä ihmetellen. 

 

Maksoimme jopa ensimmäistä kertaa pääsymaksun Rheinturmin näköalatasanteelle. Olisi kannattanut käydä aiemmin, sillä talvella hinta oli vielä nelisen euroa, mutta nyt jokaisesta hissimatkasta piti pulittaa jo 5 euroa! Maisemat olivat kyllä koko rahan arvoiset. Ja harvoinhan sitä nykyään enää saa matkustaa hissillä niin, että joku muu painaa nappulaa. Kyllä siitä ilosta voi vähän maksaakin!

Pääsiäisenä vuokrattiin auto alle, mutta pidettiin silti komentokeskusta kotosalla. Lähialueella kyllä riitti koluttavaa neljän päivän pyhiksi ihan riittävästi ja oma (häälahja) sänky on tietysti se paras sänky. Perheen vanhempi diplomi-insinööri ei saanut tällä kertaa täyttä päätäntävaltaa auton valinnassa, joten auto oli hieman maltillisemman kokoinen kuin edellisellä kerralla.

Sampon tennari Hollannissa

Aloitimme pitkäperjantaihin hiljentymisen kaasuttelemalla autobahnaa Aacheniin. Matkan pääasiallisena tarkoituksena oli hämmästellä dreiländerpunktia, missä Belgia, Saksa ja Hollanti kohtaavat. Piste oli kaikessa kivipaasimaisuudessaan mykistävä.

Kohteen matkailuarvo oli kuitenkin huomattu käyttää hyväksi, ja tarjolla oli paljon tekemistä erityisesti lapsiperheille labyrintin ja leikkipuiston muodossa. Siinä Hollannin korkeinta kohtaa ihmetellessämme poniratsastusta tarjoavalta tädiltä pääsi hevonen karkuun. Koni oli jotenkin saanut riuhtaistua rikki paalun, johon oli ollut köytettynä, vauhkoontui tästä aivan täysin ja viimeisenä näimme kuinka se laukkasi katkennut hirsi kaulassansa kohti lasten leikkipuistoa. Minä sain osakseni vain naurut, kun olin syöksynyt vauhkoontuneen eläimen havaittuani välittömästi muistomerkin taa piiloon. Toisaalta samaan aikaan sätin vanhempaa diplomi-insinööriä siitä, miksei ottanut ainutlaatuisesta tilanteesta kuvaa, kun kerran piteli kameraa käsissään.

Välikohtauksesta selvittyämme ajelimme alas vuorilta (Hollannin korkein kohta oli tosiaan +322,5 m) Aacheniin. Joulumarkkinat olivat vaihtuneet torilliseen pieniä kuningas-patsaita. Vaikka pelkäsimme, ettei Saksassa olisi näin pyhänä päivänä mikään auki, onnistuimme saamaan maukkaat lounaskahvit ennen kotimatkaa. Aachen ilostutti jälleen suloisuudellaan. Silti sillekin kolkalle jäi vielä koettavaa, sillä tällä reissulla opimme, että Aachenin alueella maanpintaan kohoaa geotermistä lämpöä veden muodossa, joten kaupungin läheltä pitäisi löytyä jonkinlainen geoterminen kylpyläkin.

Kotimatkalla pysähdyimme ihmettelemään Garzweilerin Tagebauta, eli ruskohiili-avolouhosta. Vihreän energian ystäviä oli muistettu erityisellä näköalapisteellä, josta avautui hieno näkymä louhokseen. Lisäksi vierailija sai ihastella esimerkiksi karttoja, joihin oli merkitty kaikki louhoksen alta evakuoidut kylät ja siirretyt moottoritiet. Huomaa kuitenkin kuvaa tasapainottavat iloisesti pyörivät tuulimyllyt.

Pääsiäislauantaina starttasimme sen verran aikaisin, että olimme sopivasti kiinni ovenkahvassa, kun Vught-keskitysleirin museo aukesi. Pieni osa natsien keskitysleiriä oli museoitu ja uudelleenrakennettu, mutta koska aikalailla kaikki museon tekstit olivat hollanniksi, piti ymmärrystä enemmän käyttää omaa mielikuvitusta.Tämän hieman ankean päivänavauksen jälkeen jatkoimme iloisemmissa tunnelmissa värikkäiden kukkapeltojen läpi halki Hollannin. 

Joku muukin oli keksinyt tulla pääsiäisen pitkillä vapailla ihmettelemään Hollannin kukkapeltoja. Ylläoleva tuulimylly turisteilla kansoitettuine näköalatasanteineen oli ilmeisesti osa massiivista Kaukenhofin kukkatarhaa. Ulkonäön perusteella tulppaaneita oli tultu katsomaan aina Japanista, Kiinasta ja Intiasta asti. Viimeistään nähtyämme paikoitusalueen, painoimme tiukemmin kaasua ja päätimme, että ehkäpä kukkapeltoja näkee pienemmässäkin seurueessa. Ja näkihän niitä...

ProTip: Ota zoomi pois ennen selfietä

Myöhäinen lounastauko pidettiin sattumanvaraisesti tielle osuneessa Alkmaarin kaupungissa, jonka saarella nököttävä vanha keskusta oli vallan herttainen turisteerauskohde. Myös lounaspaikaksi valikoitunut jokilaivaterassi toimi tehtävässään erittäin tyydyttävästi.

Lounaan ja kahvin virkistämänä jaksoi jatkaa Hollannin ympäriajoa, sekä tulppaanibongailua. Tulppaanien lomassa nähtiin myös yksi haikara!

Hollanti-idylli: Tulppaanit, tuulimyllyt ja traktori

Rebel

Helteinen pääsiäissunnuntai vietettiin lähikukkuloilla ajellen, kunnes tielle osui tienviitta, joka oli pikaisesti tulkittaessa paperikoneisiin liittyväksi. Kurvasimme siis pihaan ja löysimme itsemme museoidusta paperitehtaasta.

Puoli tuntia kotoa ja oltiin ihan maalla

Vesimylly!

Kiertelimme hetken aikaa pihamaata ympäri ja ihmettelimme isompia ruosteisia koneenosia sekä ihka oikeaa toimivaa vesimyllyä. Lopulta uskaltauduimme lippukioskille ja hampaita kiristellen suostuttiin maksamaan 3,5e /hlö sisäänpääsymaksu. Museo osoittautui ensisilmäyksen jälkeen yllättävän kattavaksi ja hyvin kootuksi. Itse museorakennuksessa, joka oli siis alkuperäinen paperitehdas, oli toimiva pienoispaperikone. Pääsimme todistamaan, kun koneella tehtiin muutamassa minuutissa pari metriä paperia.

Pienemmän replikaatin lisäksi museoalueelta löytyi ihan aidon kokoinenkin kone. Sillä ei tosin enää tehty show-mielessä paperia niinkuin pienemmällä toverillaan. Vanhempi diplomi-insinööri nautti silminnähden siitä, kun sai olla jatkuvasti vastaamassa minun typeriin kysymyksiin ja selittämässä, miten sitä paperia oikein tehdään. Museo-opas arvasi jossain kohti miehen olevan alan miehiä, kun se osasi suomeksi puhuessaankin kertoa niin vakuuttavasti paperin tekemisestä.

Koti-illallisen jälkeen lähdimme vielä lyhyelle ilta-ajelulle ja osuimme turistin tuurilla paikalle juuri, kun Rheinin rannalla sytyteltiin pääsiäiskokkoa. Pahojen henkien lisäksi roviolla onnistuttiin lähes karkottamaan lähipuiden linnutkin, sen verran valtoimenaan kokko loimotteli.

Pääsiäisen minilomalla kerätyin voimin jaksoi taas toimistotyöläinenkin raataa. Seuraavana viikonloppuna otimme junan alle ja hurautimme sujuvasti pummilla Hollantiin Venlon kaupunkiin. Matkantekohetkellä luulimme vilpittömästi, että Sampon kausikortin voimat olisivat riittäneet rajan takana olevalle ensimmäiselle junapysäkille asti, mutta jälkikäteen saimme kuulla, että tuohon parin minuutin matkalle olisi pitänyt hankkia vielä lisälippu.

Uljas tavoitteemme oli päästä näkemään hieman Kuninkaanpäivän hulinoita, mutta aamu-unisuudesta johtuen onnistuimme missaamaan suurimman oranssin huuman. Onneksi olimme itse pukeutuneet sen verran maltillisesti Hollannin kansallisväreihin, ettemme pistäneet väkijoukosta pahasti silmään. Venlo ei yltänyt suloisuudessa aivan Roermondin tasolle, mutta se, että se oli junalla tunnissa saavutettavissa teki siitä oikein mukavan päivämatkakohteen.