Leipää ja sirkushuveja

Suuri syy blogin radiohiljaisuuteen on varmastikin ollut tiukka työrupeama ja tiukkoja työviikkoja seuranneet tiukat huvit. Mutta siksi kai niitä töitä tehdään, että voi mm. käydä katsomassa ikiaikaisia fanituksia! Yksi ilo Saksaan muuttamisessa kun oli se, että täällä olisi toivoa saada suosikki-artistit esiintymään vähän lähemmäs ja useammin. Aivan kaikkien kanssa ei tietysti ole mennyt putkeen.. On muutamia bändejä, jotka pitäisi nähdä livenä ihan vaan sen takia, että niitä on fanittanut niin kauan. Yksi näistä on brittiläisyhtye Coldplay, jonka keikkakalenteria kävin epätoivoisesti tutkimassa pitkin syksyä. Muutama viikko sitten olimme olleet perjantai-iltana kavereiden kanssa myöhään ulkona. Päästyämme kotiin aamun puolella yötä, avasin vielä facabookin ajanvietteeksi. Tuorein uutinen oli Coldplayn kuvapostaus: "Performing in Cologne right now", pari tuntia sitten. Siis yhtye oli tullut esiintymään 25 min junamatkan päähän Kölniin, eivätkä olleet kertoneet minulle tästä mitään!?

Robbie jutteli kovin paljon saksaksi. Suosikkisana taisi olla Scheisse.

Olen ostanut ensimmäisen Robbie Williamsin levyn silloin, kun ajattelin, että ymmärrän jo musiikista jotakin. Sing When Your Winning on harmitonta ja menevää poppia. Sittemmin Britannian myydyimmän miesartistin tyyli on vaihdellut ja tämän kertainen (samannimiseen levyyn pohjautuva) kiertue Everybody Swings Both Ways kolahti herraskaisella tyylillään. Suurin osa (ainakin eturivin) yleisöstä olisi varmaankin tullut kuuntelemaan Robbieta olipa tyylilaji sitten mitä tahansa. Olimme selvästi konsertin keski-ikää nuorempia, mikä myös viittasi artistin ulkoisen habituksen olevan se tärkeämpi syy maksaa 85e/lippu.

Kuva otettu vain hetkeä ennen silkkipaperimyrskyä

Mutta kyllä musiikin ja viihteen ystävä sai täyttä vastinetta rahalleen! Noin mieletöntä showta ei oltu aiemmin kumpikaan päästy todistamaan. Robbieta säesti mittava Big Band solakoine taustalaulajineen monitasoiselle lavasteelle näyttävästi aseteltuna. Robbie vaihtoi asua ainakin neljään kertaan ja tanssijat varmaan sitäkin useammin. Niin, ne tanssijat. Koreografiat oli hienosti yhdistelty 20-, 30- ja 40-lukujen tyyliin kuitenkin reteästi 2010-lukulaisesti esittäen. Pariinkin eri otteeseen yleisöön lennätettiin muutama kilo värikästä silkkipaperisilppua. Sitä samaa, mistä euroviisujen saksalainen kommentaattori totesi, että tässä on kyllä jollakulla kova siivoaminen jälkikäteen.

Konsertti, jossa on väliaika. Fancy.

Helppoa tästä musiikinkuuntelusta tekee järjestelyjen toimivuus. Ennen tapahtumien alkua ja arvioidun päättymisajan jälkeen on järjestetty julkiseen liikenteeseen lisävuoroja. Koska tämä jääkiekkoareena sijaitsee noin kilometrin päässä juna-asemalta, oli molempiin suuntiin järjestetty pikabussit, jotka kyyditsivät julkisen liikenteen käyttäjiä jatkuvana virtana. Julkista liikennettä rohkaistaan käyttämään tapahtumajärjestäjän puolesta mm. niin, että konserttilippu kelpaa molempiin suuntiin matkalippuna. Myös itse areenalla porteilta ja narikasta selvisi sutjakasti ilman jonotteluja.

Toinen puoliaika matkustettiin laivalla.

Ja vaikka konsertti oli kaikkine lavasteineen, tanssijoineen ja paperisateineen aivan uskomaton, on tärkein kuitenkin se musiikki. Keikan aikana keskityin ensimmäistä kertaa kuuntelemaan mm. tämän kappaleen sanoja. Sitä olen nyt kuunnellut tällä viikolla miettien perheen tuoreimpia jäseniä, kummilapsia, kummilasten isiä...jne... Toivotaan, että lapsen saanti on pehmentänyt tämänkin narkkarin pään lopullisesti. Robbie Williams - Go Gentle

Niin ja sitten tietysti tämä perhearkeamme kuvaava keikan aloituspamaus: Robbie Williams - Shine My Shoes

Taidankin lähteä tästä selaamaan lisää keikkakalentereita...