Suuri muutto

Sampo kysyi minulta maaliskuussa, mihin paikkakunnille hakisi Stora Enson trainee-ohjelmaan.
"Laitanko tänne Varkaus vai Mönchengladbach?"
"Missä se semmoinen Mönchengladbach edes on..?"
"Aika lähellä Düsseldorfia." [nopea google streetview -sessio]
"No laita nyt mieluummin se kuin Varkaus."

Jatkossa valitsen sanani tarkemmin.

Kun miettii taaksepäin kuluneita kolmea kuukautta, alkaa harmittaa, että blogin ennättää aloittaa vasta nyt. Kaikista täytetyistä lomakkeista ja selvitetyistä asioista olisi ollut hyvä pitää päiväkirjaa ihan vaan jo oman mielenterveyden kannalta. Näin jälkeenpäin kun miettii kaikkea muuton eteen nähtyä vaivaa, se ei tunnu suureltakaan ponnistukselta, vaikka tosiasiassa työtunteja on varmasti kertynyt paljon (liikaa).

Sampo on toki jo kaksi kuukautta pedannut paikkaa meille Düsseldorfiin. Väliaikaisesta asunnostaan käsin Sampo kiersi vähintään parisenkymmentä asuntonäyttöä, avasi pankkitilin, opetteli hankkimaan matkakortin ja ilmoittautui kaupungin asukkaaksi. Nyt minä vain seuraan kuuliaisesti perässä, kun Sampo johdattaa minut virastosta virastoon hoitamaan noita samoja asioita.

Ja nyt meillä on ihana asunto Düsseltalin ja Pempelfortin välimaastosta. Osoite on: Rethelstrasse 152, 40237 Düsseldorf, Germany. Olimme sunnuntaiaamuna klo 8:00 ottamassa muuttokuormaa vastaan kahden. Kuorma purettiin autosta kadulle ja vilkutettiin FlowerTrucksin Timpalle heipat. Suurin epätoivon hetki koettiin jossain näillä main. Olimme kahden kantamassa laatikoita ja kalusteita (onneksi vain) ensimmäiseen kerrokseen asuntoomme, eikä kadun varressa pummien ihmeteltävänä ollut tavara-röykkiö tuntunut pienenevän millään. Muuttoapuja oli toki pyydetty, mutta syysflunssa riepottelee ihmisiä täällä Saksassakin.

Laatikoiden purku aloitettiin välittömästi. Eniten aikaa vei kuitenkin lauantaina IKEAsta täsmäostetun makuuhuoneen lipaston kasaaminen. Muuttopuuhat piti lopettaa illalla kahdeksan aikaan pimeän laskeutuessa asuntoon. Ensimmäiset valaisimet saatiin hankittua vasta eilen töiden jälkeen.

Nettiä emme ole vielä saaneet kotiin, sillä vuokranantaja ei ole toimittanut meille postilaatikon avainta. Voimme vain nähdä postilaatikossa köllöttelevän nettisopimuksen, mutta emme saa kirjettä ulos. Minun puhelinliittymän paperit Sampo sai noukittua postilaatikosta grillipihtien ja paistinlastan avulla. Minut tavoittaa siis Suomen numeron lisäksi numerosta: +49 176 816 939 07.

Jos sunnuntaina ehkä koettiinkin pieniä epätoivon hetkiä, niin maanantaiaamu valkeni kirkkaampana. Löysin ensiyrittämällä WSP Deutschlandin Düsseldorfin toimistolle julkisilla ja minut otettiin oikein sydämellisesti vastaan. Olin pelännyt, ettei kukaan täällä edes osaisi odottaa tuloani, mutta olikin positiivinen yllätys huomata kaikkien jo tietävän, kuka olen: "aaaah, du bist Emilia". Kaikki tietotekniikka toimii ja töiden tekeminen Suomeen onnistuu samalla tavalla kuin jos istuisin Heikkiläntiellä. Toki pienenä kehitysaskeleena se, että huoneeni ikkunasta näkyy Heikkiläntien liikenneympyrän sijaan Rhein ja Düsseldorfin tv-torni. Saksaa sönkkään työkavereille vaikka väkisin. Onneksi savolaisen puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle.

Torstaina täällä vietetään Saksan yhdistymisen vuosipäivää, eli kansallista vapaapäivää. Meidän molempien toimistot ovat myös perjantaina suljettuja, joten saamme kipeästi kaivattuja "asunnon kuntoonsaattamis"-päiviä. Ainakin sohvan ja sängyn metsästys jatkuu.

Liebe Grüsse,
Emppu