Tervetuloa aurinkoiseen Nottinghamiin

View from our window towards city center

Herrasväki Köylijärvi on vähitellen asettunut taloksi Nottinghamiin. Taloksi asettuminen on tarkoittanut lähinnä pienien arjen asioiden saamista järjestykseen, sekä mahdollisimman normaalin elämän eläminen mahdollisimman vähillä investoinneilla. Jos joku kuulee minun enää koskaan kiroavan imurointia, muistuttakoon tästä ajasta Nottinghamissa, kun imuria ei ollut. Siivoaminen ilman imuria on lähes mahdotonta! (otetaan vastaan vinkkejä, miten poistaa muistot entisistä asukkaista karvaisesta kylppärimatosta...)

1st weekend

Vietimme ensimmäisen viikonlopun hotellissa, joten aika tuli käytettyä lähinnä kaupungin kiertelyyn ja

katseluun. Sää oli suorastaan helteinen, tai ainakin kaikki paikalliset kulkivat 21 asteen lämpötilassa shortseissa ja hellemekoissa, sekä aurinkoinen. Näimme sattumalta julisteen, jossa mainostettiin suurta kesäfestivaalia ja ilotulitusta ja lauantain ohjelmassa oli siis etsiä reitti Trent-joen rantaan festivaalialueelle. Sinne oli pystytetty valtava tivoli ja eniten ihmetystä herättivät näytösluontoisesti käyvät vanhat höyrykoneet, jotka ovat olleet aikoinaan kaikkien tivoli-laitteiden päävoimanlähde. 

Ostin lauantaina oman ankan  Trent-joen kumiankkakilpailuun. Sunnuntaina suuntasimme takaisin festivaalialueelle kannustamaan omaa ankkaamme. Ilmeisesti voittoa ei tullut, mutta ankkakisan seuraaminen ja kannustaminen osoittautui hurjan jännittäväksi. Lisää jännitystä oli silti vielä saatava ja sain kovan taivuttelun jälkeen ylipuhuttua Sampon mukaan yhteen hurjaan kieputtimeen.

Go, our duck!

Maanantaina oli sitten aika tehdä ensimmäinen tunnin junamatka töihin. Junalippu käytiin ostamassa heti viikonloppuna ja vaikka kausilipun hintavuuteen oli miten yrittänyt varautua, kirpaisi 357 puntaa (450€) silti. Töissä oli varauduttu uuden työvoiman saapumiseen ja me molemmat pääsimme tahoillamme heti kiinni työn sarkaan. Maanantaina päästiin muuttamaan asuntoon, johon piti ennen ensimmäistä iltaa löytää peitot, tyynyt, lakanat ja pyyhkeet. Onneksi Nottingham on alehaukan paratiisi ja halpisliikkeitä löytyy joka lähtöön.

2nd weekend

Robin Hood

Sampon Saksan työkaverit antoivat Sampolle synttärilahjaksi kaupunkikierroksen Nottinghamissa itse Robin Hoodin kanssa. Koska sää suosi, käytettiin koko seuraava lauantai Robin Hood city touriin. Vaikka emme normaalisti hirveästi mitään kierroksia harrasta, tämä kierros metsien sankarin kanssa oli aivan mahdottoman mielenkiintoinen. Robin Hoodiksi pukeutunut Ezekiel Bone on opiskellut historiaa ja käyttänyt Robin Hoodin tarun tutkimiseen viimeiset 15 vuotta. Kolmituntisen kierroksen aikana hän kertoi tarinoita niin alkuperäisestä Robin Hoodin legendasta kuin Nottinghamin kaupungistakin. Kierroksen päätteeksi jäimme vielä olusille Robin Hoodin kanssa ja saimme kuulla lisää tästä miehestä viitan alla.

Muuten olemme kävelleet kaupunkia ristiin rastiin ja ihmetelleet peribrittiläistä arkkitehtuuria. Nottingham on täynnä 1900-luvun alun tehdasrakennuksia ja asuintaloja sekä tietysti sellaisia raiskauksia kuin kotitalomme Marco Island, joka muistuttaa (ja jonka on tarkoituskin muistuttaa) kariutunutta risteilyalusta.

3rd weekend

Töissä kovasti väittivät, ettei Nottinghamissa nyt ihan joka viikonloppu ole kesäfestareita ja valtavia ilotuksia, mutta menoa on tuntunut riittävän. Viime viikonloppuna teimme pyöräretken vähän kaupungin ulkopuolella olevaan Wollaton Hallin, joka on lähes Downton Abbeyn veroinen vanha kartano, joka toimii nykyään museona. Omia pyöriä emme lopulta ennättäneet saada Düsseldorfista mukaan, mutta onneksi täältä löytyi huokeat menopelit, joilla välttää tuollaisia sunnuntaiajeluita tehdä. Kartanolle päästyämme ihmettelimme valtavia kenttiä täynnä pysäköityjä autoja sekä valtavaa ihmispaljoutta, mutta kyseessä oli jonkinasteiset ruokafestarit, jonka yhteydessä oli vaikka minkälaista lapsiperheen viihdykettä. Me pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassa emmekä maksaneet 8 puntaa/pää, että olisimme päässeet festarialueelle maksamaan lisää rahaa ruokien maistelusta. Kartanoa ympäröi valtavat viheriöt, joilla laiduntaa laumoittain peuroja. Siinä kartanon tiluksia ihmetellessä tuli hyvinkin aristokraattinen olo.

Festarielämä jatkui sunnuntaina,  kun seurasimme 2,5 tuntia keskustan läpi kiemurrellutta sambakarnevaalia. Pääosin sää oli ihan miellyttävä, mutta pari kertaa kulkueen yllätti niin ravakka sadekuuro, että samba-asuissa tanssivia kävi sääliksi. Kulkue päättyi valtavaan väli-amerikkalaiseen ruokafestivaaliin. Kulkue oli kerännyt keskustaan paljon yleisöä, mukaan lukien vanhan papan, jolla oli mukana oma lemmikkipöllö, joka kuuliaisesti nökötti papan hartialla (nilkasta kiinni köytettynä).

Se mitä viikonloppujen välissä tapahtuu on vähemmän hohdokasta. Minä istun aamuisin ja iltapäivisin junassa reilun tunnin, ja kaikkine kävelemisineen työmatkaani menee 1,5 tuntia. Sampo käyttää tämän hyväksi ja venyttää päivää omalla toimistollaan, jonne on noin puolen tunnin bussimatka. Minun työni ovat aikalailla samaa mitä tekisin Suomessakin, mitä nyt alkuun työskentely uudella kielellä vaati totuttelua. Nopeasti sitä kuitenkin oppii! Sampo tuntuu olevan pitkästä aikaa niin innoissaan töistään, että pitää varoa, ettei se yritä jäädä kokonaan tänne. Nottingham - Helsinki ei nimittäin ole se helpoin reitti kulkea, minkä sain huomata kun varasin työreissun takia lentoja syyskuun alkuun.

Sampo odottaa hartaana alea entisessä kirkossa.

Asuntomme on aivan keskustan tuntumassa, joten omat jalat ovat näppärin kulkuväline, halusipa sitä sitten elokuviin, teatteriin, pubiin kaljalle tai intialaiseen syömään. Pubeja ja ravintoloita tästä kaupungista löytyy niin paljon, ettei kaikkea ennätä mitenkään kokeilla. Tähän mennessä on saatu jo hienoja ruokakokemuksia mm. väli-amerikkalaisessa Turtle Bay ravintolassa ja elävästi Intian matkan mieleen tuomassa Kayal ravintolassa, joka tarjoaa aitoa keralalaista ruokaa. Ja kyllähän me ne fish & chipsit on keretty jo maistaa. Heti ekana iltana, tietysti! Olutta ja siideriä on naukkailtu niin pubissa, joka ainakin väittää olevansa Britannian vanhin kuin vanhassa kirkossa, jonka on täytynyt siirtyä ehtoollisviinistä miedompiin juomiin houkutellakseen rahvaan jylhien kiviseiniensä sisälle. Ennakko-odotuksista poiketen oikein mainio maa tämä Englanti!

Vuodenvaihde Brysselissä

Viluinen matkaseurue Grand Placella

Joululomasta toipuminen jäi lyhyeksi. Häthätää ennätimme purkaa laukut ja pyörittää parit koneelliset pyykkiä, kun jo piti pakata laukku uudelleen ja lähteä vaihtamaan vuosi Brysseliin. Lähdimme matkaan Sampon työkaverin Gusin, hänen vaimonsa Christinen ja heidän kissojensa Lunan ja Tommyn kanssa. Luna ei ollut kovinkaan suuri automatkustuksen ystävä. Onneksi matka Brysseliin kesti autoillen vain pari tuntia.

Bryssel oli kovin kolea ja sateinen. Satuimme heti ensimmäisellä kävelyllämme keskustan suuntaan Manneken piss -patsaan juurelle (vai vierelle). Pikkuruista poikaa kuvaava patsas on kovin pikkuruinen. Luulisi, että monien patsaiden täyttämästä kaupungista olisi löytynyt joku fiksumpikin nähtävyydeksi tituleerattava kohde. Moni muukin oli selvästi ajatellut, että vuodenvaihde Euroopan pääkaupungissa voisi olla elämisen arvoinen kokemus. Emme olleet läheskään ainoat turistit miljoonakaupungissa. Heidän onnekseen keskusta oli tikutettu täyteen turisteille suunnattuja vohveli- ja matkamuistokojuja.

Joku tosi iso kirkko

Brysselin ehdottomasti hienoin nähtävyys oli Grand place, jota ympäröivät toinen toistaan hienommat Art nouveau -tyylisuuntaa edustavat rakennukset. Sama tyyli jatkui läpi kaupungin. Rakennusten lisäksi kiemuroita ja koukeroita oli bussikatoksista lähtien aitoja ja valotolppia koristamassa. Vanhan ajan henki oli kaduilla vahvasti läsnä ja kompensoi hienosti moderneja, lasiseinäisiä toimisto- ja hallintorakennuksia.

Kwak-olut

Kunnon turisteina kokeilimme vohvelit, suklaat, ranskikset ja oluet. Kaikki oli kyllä ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Kerkesimme koluta kaupungin aikalailla tehokkaasti kolmessa päivässä, vaikka emme edes ennättäneet astumaan sisään yhteenkään museoon taikka Euroopan parlamenttiin. Piti jättää jotain vielä seuraavallekin vierailulle! Ehdottomasti kitschein kokemus oli kuitenkin Grand placen jouluvaloshow, jota satuimme todistamaan aivan turistin tuurilla vahingossa heti ensimmäisenä iltana. Vartin mittaisen shown aikana aukion kolmella laidalla rakennukset välkkyivät värivalojen loisteessa eri aikakausien musiikkien säestämänä.

 Vuosi vaihtui 20 minuutin mittaisen järjestetyn ilotulituksen räiskeessä muutaman tuhannen muun juhlijan seurassa. Uuden vuoden päivänä lähes kaikki oli kiinni, paitsi yksi vanhan herrasmiehen yksinään aukipitämä leipomo, josta saimme sentään aamiaisen. Alkuiltapäivän kiertelimme kaupunkia kävellen, kun aurinkokin uskaltautui meille näyttäytymään. Illasta sulkeuduimme elokuvateatteriin katsomaan Hobitin toisen osan. Haltiakieli ja örkkimongerrus meinasivat osoittautua haastavaksi, kun tekstitysvaihtoehtoina oli ranska tai hollanti. Hämmästyksemme huomasimme Sampon kanssa, että hollantia lukemalla pääsi paremmin selville juonenkulusta.

Nyt yritetään päästä takaisin kiinni arkeen ja aletaan viimeistellä häämatkajärjestelyjä. Jännittävä vuosi 2014 edessä! :)

Grand Placen valoshow