Kosteutta ilmassa

(Kuvat eivät liity tapaukseen)

Meidän kelpasi lomailla kolme viikkoa, sillä Düsseldorfissa on ollut ilmeisesti melko sateista. Ajoittaiset sateet jatkuvat ja ilma on niin kosteaa, ettei pöydälle unohtunut leipäkään kuivu. Kosteutta oli myös havaittavissa kellarikomerossamme. Palasimme kesälomareissuilta maanantaina ja aikeissa oli aloittaa työpäivän jälkeen kiivas pakkaaminen muuttoa varten. Pakkauspuuhat piti kuitenkin lykätä tuonnemmaksi. Menimme hakemaan kellarikomerosta hartaudella säilöttyjä pahvilaatikoitamme ja vastassa odotti epämääräinen kasa pehmennyttä kartonkia.

Sateisen kesän ansiosta pohjavedenpinta on pysytellyt korkealla ja noussut siis kellarin pohjan kautta meidänkin kellarikoppiin. Tämä on tietysti aivan epätieteellinen koti-geoteknikon teoria, mutta koska vettä ei missään muualla koko kellarissa näkynyt, emme keksineet muutakaan selitystä. Tuhot olivat onneksi hyvin paikalliset, mutta miten sattuikin, että kaikki pahvilaatikot oli säilötty kellarikomeron matalimmalle kohdalle

.Ensimmäinen pakkaamiselle pyhitetty ilta juostiin sitten pahvinkeräyspisteen ja kellarikopin väliä ja yritettiin raikastaa kostealta tuoksahtavaa kopperoa kaikin mahdollisin keinoin. Eilen saatiin Sampon työkaverin suosiollisesti kyydittämänä kellarin pohjalle muutama kuormalava välipohjaksi, sekä iso satsi uusia muuttolaatikoita.

Pakkaaminen saatiin viime yönä jo hyvin alulle ja tänään työpäivän päätteeksi jälleen jatkuu. Tavaroita välpätessä yrittää koko ajan miettiä, millä aikajänteellä mitäkin tavaraa kaivataan ja missä. Päätimme, että pidämme Dusseldorfissa asuntoa nyt ainakin vielä marraskuun, vaikka minä palaankin jo marraskuun alussa Haukilahteen. Kotiinpaluusta on vaikea repiä tällä hetkellä iloa, kun vuokralainen otti vuokrasopimuksen irtisanomisen vähän raskaasti.

Nottinghamissa on kuitenkin jonkinlainen asunto valmiina odottamassa, joten me kärrätään sitten muutaman hotellissa vietetyn yön jälkeen matkalaukkumme sinne ensi maanantaina. Britannian säihin varautuminen on aloitettu ja uusi punainen sadetakki postista noudettu! Sampo löysi myös ihmeellisen palvelun, joka rahaa vastaan kuskaa meidän polkupyörät Saksasta Englantiin, kotiovelta kotiovelle. Pitää vaan lisätä matkatavaralistaan "kuusiokoloavain", jotta saadaan menopelit perillä käyttökuntoon. Harmi ettei pyöräilykypäriä saa missään kokoontaittuvassa mallissa..

Poistun jatkamaan tätä pysähtymätöntä ajatusten virtaa työtehtävien äärelle. Voi Düsseldorf, sinua tulee kyllä ikävä.

Kuva: Jussi Punamäki

Myrskyn jälkeen

Piti kirjoittaa pitkä teksti siitä, miten keski-euroopan kadut tuoksuvat suomalaiselta saunalta auringon paahtaessa asfaltilla kaatuneiden puiden tuoreita lehtiä. Ei vain ole ennättänyt.

Köylijärvet Köylijärvellä

Kesäkuunalkuisen Suomi-viikon jälkeen on nimittäin eletty jännittäviä aikoja, eikä suinkaan eniten MM-jalkapallon vuoksi. Suunnilleen samoihin aikoihin, kun minä päätin laittaa hakemukseni Helsinkiin oman yksikköni yksikön päällikön tehtävään, Sampolle ilmoitettiin heidän toimipisteensä lakkauttamisesta ja organisaation muuttamisesta. Lisämausteena koko kesäkuu järjesteltiin mahdollista muuttoa Iso-Britanniaan, Nottinghamiin.

Ensimmäisenä varmistui muutto Nottinghamiin ja molemmille työtä Britannian Midlandseiltä. Minun kohtalonani on pendelöidä Britannian huippukalliilla junilla Nottinghamin ja Birminghamin väliä, sekä mahdollisesti opetella ajamaan vääränpuoleisessa liikenteessä, jos työtehtävät sitä vaativat. Pääsen siis vihdoinkin kartuttamaan "ihan oikeaa" ulkomaan työkokemusta työskentelemällä WSP in UK:lla. Sampon työpaikka on luvannut järjestää meille asunnon, mutta toistaiseksi elämme vain siinä uskossa, että jos asuntoa ei 1.8. vielä ole, majoitumme sitten hotellissa.

Lentoliput on nimittäin jo hankittu 1.8. aamulle. Silloin pitäisi olla pöytä putsattu suomi- ja saksatöistä ja matkalaukkuihin pakattuna riittävästi tavaraa, jotta selviytyy 3 kuukautta.

Eilen saimme Düsseldorfin asunnolle alivuokralaisen. Mieletöntä tuuria oli jälleen matkassa, että mukavan oloinen, hyvissä töissä oleva uusi-seelantilainen kaipasi kalustettua asuntoa juuri samaiselle ajalle, kun me kaipasimme luotettavan oloista alivuokralaista.

Alivuokralaisen ansiosta pitäisi tämän kuun loppuun mennessä saada aikalailla kaikki irtain paketoitua ja varastoitua. Samaan aikaan kun kesälomasuunnitelmia on tehtynä yhteensä kolmeksi viikoksi. Starttaamme varhain lauantai aamuna vuokra-autolla, ja määränpäänä on kulkea Itävallan ja pohjois-Italian kautta Kroatiaan. Tähän turneeseen on aikaa noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen kesälomailemme vielä Suomessa yhden viikon.

Lopullista päätöstä ei vielä ole tehty Düsseldorfin ihanan asunnon kohtalosta UK-komennuksen jälkeen. Sampo ei ole vielä saanut varmistusta komennuksen jälkeisestä toimipaikastaan, joka voisi olla käytännössä ihan missä vain. Lisäksi saksalainen järjestelmä ei tue meidän talouden nopean puoleisia liikehdintöjä, sillä asunnon irtisanomisaika on kokonaista 3 kuukautta.

Ja miten kävi minun työn haussa..? Aloitan 1. marraskuuta Helsingissä omassa yksikössäni esimiehenä. Tällainen valmistumisen jälkeisen identiteettikriisin lopputulema tällä kertaa. (Jännittää jo nyt.)

Me ja puoli miljoonaa muuta

Me aloitettiin lauantaipäivä juhlallisesti marssimalla Suomen kunniakonsulaattiin äänestämään Suomelle uusia MEPpejä. Pohdittiin jo, missä maassa oltaisiin seuraavan äänestyksen aikoihin, kun pressaa äänestettiin oikein kahteen kertaan Islannissa ja välissä ennätettiin kunnallisvaaleissakin äänestää Espoossa. Pettymys oli taas suuri, kun ei edes Presidentti-kahvia tarjottu, saati salmiakkia. Taaskaan äänestys ei vaatinut kovin suuria ponnisteluita, kun äänestäminen oli mahdollista omassa kotikaupungissa ja vain lyhyen metromatkan päässä. Lisäksi saatiin hyvä syy mennä pällistelemään Oberkasselin puolen hulppeita taloja. Ja miten sattuikin, että se itse kunniakonsulaatti sijaitsi yhdessä näistä äveriään näköisistä pytingeistä, mitä on vain ihasteltu Rheinin toiselta rannalta. Sisätiloissakin oli marmorilattiat ja äänestyshuoneessa ikkunan alla komean kokoinen flyygeli. Ja sen lisäksi, että ne kämpät näyttävät komelta kaupunkiin päin, on siitä flyygelin luota ihan nätti näkymä vanhaan kaupunkiin.

Düsseldorfissa vietettiin eilen Japanipäivää, eli Japan Tagia. Tapahtumaa oli monenlaista, ympäri kaupunkia, koko päivän. Aiempina vuosina Japan tagiin on ottanut osaa 500 - 700 tuhatta ihmistä. Näkyvimpänä osana tuntui olevan japanilaiseen pop-kulttuuriin kuuluva pukeutuminen. Me kävelimme rantabulevardilla ja ihmettelimme nuorien (ja miksei vanhempienkin) panostusta. Asuja oli joka lähtöön. Löytyi örkkiä ja Lolitaa, verisiä morsiamia ja Liisa Ihmemaan hatuntekijöitä. Kaikki hahmot mielellään poseerasivat ohikulkijoille, ja silti me emme häveliäisyydessämme kuvanneet läheskään kaikkea kuvaamisen arvoista.

Japan Tagin ilta huipentui 25 minuuttiseen japanilaiseen ilotulitukseen. Onneksi hakeuduimme Rheinin rantaan hyvissä ajoin illalla, joten saimme ensin todistaa värikkäillä valoilla koristeltujen jokilaivojen kulkuetta. Sampo totesikin, että ilotulituksessa jännittävintä on tarkkailla, miten laivat pitävät järjestyksensä virtaavassa joessa.

Laivat selviytyivät kolaroimatta ja me ihastelimme puolen miljoonan muun katsojan kanssa uskomatonta 4 näytöksistä ilotulitusta. Taivaalle lennätettiin toinen toistaan upeampia kukkia, hymynaamoja ja valtava vesiputous. Vaikka RheinBahn on osoittanut tehokkuutensa massatapahtumissa, me päätimme kävellä kotiin, kun vanhan kaupungin metroasemalla jäimme jo ylemmälle asematasolle jonoon.