Ihmisvilinässä Lontoossa

Maanantaina vietettiin kansallista vapaapäivää, summer bank holidayta. Koska tiedossa oli pitkä viikonloppu, oli houkutus suuri karistaa Nottinghamin pölyt jaloista. Matkasuunnitelma muotoutui vähintäänkin viime hetkellä, kun ostimme bussiliput lauantai-aamuna klo 6:37 lähtevään Lontoon bussiin perjantai iltana lähempänä puoltayötä. Yöpaikaksi varasimme minimalistisen EasyHotelin, joka sopi mainiosti meidän matkustustyyliimme, jossa hotellissa käydään tasan nukkumassa ja suihkussa. Hotelli ilman aamiaista on vain yksi hyvä syy lisää käydä heti aamusta jossain ihanassa kahvilassa!

Vaikka vielä hieman epäröimme viikonlopun suunnitelmien suhteen, työkaverini mainitsi, että Lontoon Notting Hillissä on viikonlopun mittaan Euroopan suurin karnevaali. Asiaan sen suuremmin perehtymättä suuntasimme aikalailla suoraan sunnuntaina aamiaiselta Notting Hilliä kohti, sillä saaennuste vaikutti lupaavalta. Moni muu oli tuntunut ajattelevan saman suuntaisesti, sillä ruuhkautuminen alkoi jo metrossa. Perillä karnevaalissa väenpaljouden määrää oli mahdoton käsittää. Ihmiset tuntuivat vyöryvän päämäärättömänä massana idyllisen asuinalueen kaduilla. Paikoitellen oli rakennettu valtavia esiintymislavoja ja massiivisia sound systemejä. Suomalainen viranomainen ei varmasti olisi hyväksynyt volume-tasoja.

Muutaman tunnin ryysimisen ja ihmettelyn jälkeen olimme ennättäneet maistaa jerk-kanaa ja totesimme että eiköhän etsiydytä rauhallisemmille seuduille. Turistien kansoittamassa Lontoossa se tuntui kuitenkin melko haastavalta tehtävältä. Lauantain ja sunnuntain ajan sää suosi ja Lontoo näytti todella parhaat puolensa, mutta toisaalta hyvien säiden perässä oli varmaan moni muukin matkustanut turistikaupunkiin juuri kesäaikaan. Hyvän sään ansiosta kävelimme ristiin rastiin pitkin keskustaa. Vaikka minä olin pari kertaa aiemmin Lontoossa käynytkin, päätyi katuja päämäärättömästi kävellessä jännempiin paikkoihin, kuin sadesäällä metrokartan mukaan suunnistaessa.

Kaunis aurikoinen sää vaihtui maanantaina koko päivän kestäneeseen kaatosateeseen. Sääennustajat olivat tämän osanneet kuitenkin meille ennustaa, joten olimme jättäneet ostoskeskusten ja museoiden kiertämisen viimeiselle päivälle. Valitettavasti moni muu oli tajunnut saman tilanteen ja iltapäivästä niin museot kuin kauppakeskuksetkin olivat aivan täyteen ammuttuja. Pitäydyimme Harrodsilla 200 000 puntaa maksavien marmoriflyygeleiden ja koristevaasien läheisyydessä, niin muita asiakkaita ei juuri ollut riesaksi asti. Harrods oli kyllä itsessään niin hieno rakennus (erityisesti sisältä) että pienestä väentungoksesta sieti kärsiäkin.

"Kyykät pakkasessa"

Sen verran yritimme sivistää itseämme, että kävimme Tate modernissa ihmettelemässä modernia taidetta. Sisäistä taidekriitikkoamme emme välttämättä ihan löytäneet, kun pisin aika vietettiin museossa ihmettelemällä, miten kaksi puunrankaa oli saatu seisomaan latvapää alaspäin. Lisäksi teekkarien sydäntä sykähdytti selvästikin talvista kyykkätannerta kuvaava taideteos.

Kun emme meinanneet mahtua Imperial War Museumissa edes yhdenkään näyttelytilan ovesta sisään, jätimme loput museot toiseen kertaan ja totesimme, että sadepäivä kannattanee kuitenkin viettää ravintoloissa ja kahviloissa. Iltapäivästä tallustimme kengät läpimärkinä takaisin bussiasemalle ja huristelimme 3 tunnissa takaisin kotiin. Tai siihen paikkaan jota tällä hetkellä kodiksi kutsutaan. Jo parin kuukauden päästä kodiksi kutsutaan taas eri paikkaa. Haukilahden asunto tyhjenee ensi viikolla ja minä pääsen työreissuni varjolla tekemään kotiin lopputarkastuksen vuokralaisen jäljiltä. Sampolle aletaan etsiä uutta kotia Leipzigista joulukuun alusta alkaen. Jonkun se on rahoitettava lentoyhtiöidenkin toimintaa etäsuhteen muodossa näinä taloudellisesti vaikeina aikoina. 

Big Ben, eli se itse kumiseva kello on valmistettu Nottinghamissa (tai ainakin niin Robin Hood meille kertoi)

Kuningatar vietti pitkää viikonloppua ihan kotosalla

Elizabeth II oli pystyttänyt porukoittensa kunniaksi tällaisen pienen muistomerkin vasta muutama vuosi sitten