Syksyinen Mosel

Kuun vaihteen pitkä viikonloppu vietettiin sateisessa Moselin laaskossa ruskan värittämiä viinitiloja ihaillen.

Hurautimme ensin motaria Kölnin ohi Bonniin saakka. Bonnista eteenpäin jatkoimme Rheinin mutkikasta vartta. Bad Honnefin kohdalla jouduimme jotenkin vahingossa vuorille. Vuoristokoukaus koitui onneksemme, sillä löysimme Aegidienbergistä huippukivan leipomon, joka tarjosi meille sopivasti aamupäiväkahvit kakkuineen. Seuraava pysähdyksemme oli Koblenzissa, missä hämmästelimme Rheinin ja Moselin yhtymäkohtaa sekä Koblenzin linnaa.

Heti pian Koblenzin jälkeen alitimme huiman moottoritiesillan, joka halkaisi suoraan Moselin laakson yli 136 metrin korkeudessa. Pidimme lyhyen evästauon Brodenbachissa.

Yöksi asetuimme pikkuruiseen Pommernin kylään. Ensi alkuun paikka vaikutti aivan kuolleelta, mutta hetken kuluttua osoittautuikin, että kaikki kylän asukkaat olivat olleet kuuntelemassa paikallisen torviorkesterin soittoa hautausmaalla liittyen varmastikin Allerheiligen-päivään. Illalliseksi söimme schnizelit ja huuhdoimme ne alas kylän omalla rieslingillä Onkel Otto-ravintolassa. Riesling oli siis paikallista Sonnenuhrin viiniä, eikä sen juominen osoittautunut kovinkaan tuskalliseksi.

Seuraavan aamun ensimmäinen kohde oli Cochemin kylässä sijaitseva linna. Linna oli restauroitu täysin 1800-luvun lopussa yksityishenkilön toimesta, joten linnassa riitti todella nähtävää. 5e sisäänpääsymaksu opastetulle kierrokselle ei todellakaan verottanut kukkaroa paljon ja oli kyllä joka sentin arvoinen investointi!

Koominen ilmiö syksyisessä Moselissa oli, että tietyt, selvästi joidenkin matkaoppaiden suosittelemat, kohteet olivat aivan täyteen ammuttuja turisteista, kun sitten taas pienet viinikylät olivat jo laittaneet laput luukulle.Seuraava pidempi pysähdys tehtiin herttaisessa Bernkastelin kylässä, joka oli aivan täyteen pakattu turisteja. On jo huolestuttava merkki, kun kuulee tarjoilijan palvelevan asiakkaitaan englanniksi.

Illaksi ajoimme Trieriin ja löysimme iPhonen (product placement) avulla todella huokean yöpaikan aivan keskustan tuntumasta. Iltakävelyllä löysimme keskustan kävelyalueelta ihanan kahvilan, joka mainosti erityisesti sunnuntaibrunssia. Tämän nähtyämme ilmoitimme omaan yöpaikkaamme, ettemme ottaisikaan aamiaista. Aamulla marssimme läpi hiljaisen kaupungin innosta puhkuen kohti kahvilaa vain todetaksemme, ettei se ollutkaan avannut 9:30, niinkuin ikkunassa kyllä mainostettiin. Oli tainnut talvisesonki koittaa jo siinäkin kahvilassa. Siispä otimme auton alle ja hurautimme aamiaiselle Luxembourgiin!

Luxembourg osoittautui hienoksi kaupungiksi, johon voisi tutustua paremmin vielä joskus toiste vähemmän tuulisella ja vähemmän sateisella säällä. Keskustan kävelykaduilta löytyi kuitenkin meille juuri sellainen aamiaiskahvila kuin odotimmekin! Masut kahvista ja croisanteista pullollaan jatkoimme kotimatkaa Belgian läpi toisen maailmansodan tunnelmissa. Kohdallemme osui useampikin museo, näyttely ja muistomerkki, mutta tyydyimme tällä reissulla hiljentymään vain Bastognessa massiivisen Mardasson-muistomerkin luona. Belgian rajan tuntumassa nautitun Frites-lounaan jälkeen suhautimme kotiin vanhan ajan (ruskohiilikaivokset) ja uuden ajan (tuulimyllyt) energiantuotannon reunustamaa Autobahnaa.

Diplomi-insinöörin autovalinta!

Vaimoparkki

Bernkastelin toriaukio

Battle of Bulge - muistomerkki Bastognessa